Tervetuloa Iatrogeeninen -sivustolle!
Sivun tekstit kumpuavat omakohtaisesta kokemuksesta ja ovat näin ollen subjektiivinen narratiivi. Sivustolla lähestyn selkäkivun hoidon seurauksena, opioideihin tullutta iatrogeenista riippuvuusongelmaa, opioidista vieroittumista, neuropaattista kipua ja selkäydinstimulaattoria. Teksteissä nämä muuttujat kulkevat sulavasti rinnan, koska ne liittyvät allekirjoittaneella, läheisesti toisiinsa.
Sivujen tekstit sekä kokemukseni ja niistä kirjoittaminen, eivät tarkoita, että hoidossani olisi tullut hoitovirhe. Iatrogeeninen riippuvuusongelma, joka pitkän lääkehoidon seurauksena voi muodostua, on usein iso haaste vieroittujalle. Siksi koen hyväksi, tuoda oman narratiivini julkisuuteen. Sivuilla avattujen kokemusten myötä toivon, että he, jotka käyvät läpi samaa polkua saisivat näiltä sivulta edes hieman lisää resilienssiä ja voimia, jatkaa vieroitusta, jos sellainen on menossa. Toki hienoa olisi myös, jos hyvinvointialueet ottaisivat ja kehittäisivät hoito-ohjeet ja -polun, iatrogeeniseen riippuvuusongelmaan.
Yli kaksi vuosikymmentä
Selkäsairaushistoriani, on yli kahden vuosikymmenen mittainen. Aikajanalle mahtuu prolapsin poistoja, hermojuurikanavien ahtaumista ja selkäydinkanavan ahtaumasta seuranneet lannerangan luudutusleikkaukset (2kpl), selkäydinstimulaattorin laitto sekä vaihto projektit. Lisäksi kivunhoitona ja diagnosoivana toimena on tehty puudutuksia sekä hermojuuriplokaatioita. Opioidijaksoja hoidossani on ollut neljä, kuten myös vieroituksia.
Hermojuurivaurioita on eri muuttujista johtuen, tullut kolme (vas.L5. ja S1. sekä oik. S1.). Vaurioiden lähettämään kipuun, olen läpikäynyt kaikki, neuropaattisen kivun hoitoon tarkoitetut lääkeryhmät, eli trisykliset, SNRI:t, pregabalin:in, gabapentinoidi:t ja miedot, keskivahvat ja vahvat opioidit.
Leikkuulautafarmaseutti
Elämän ei pitäisi olla 0,25mg leikkuulaudalla murustettua
opioidia tai muuta lääkettä, seuraavana alasajoannoksena - odottamassa tunnin päästä ottamista.
Mutta sitä se on, monen kohdalla. Tätä ei tiedosteta terveydenhoidon sisällä. Iatrogeeninen riippuvuusongelma on tila, jota on myös ilman addiktiota sekä väärinkäyttöä ja jonka kanssa me "leikkuulautafarmaseutit", pyörimme luukulta luukulle, ilman toimivaa palvelu/hoitopolkua.
"Prosessi, jonka tarkoituksena on systemaattisesti, suunnitelmallisesti ja hallitusti lopettaa sopimaton lääkitys tai vähentää sen annosta sekä hallita monilääkitystä ja parantaa hoitotuloksia on saanut nimen deprescribing" (Thompson ja Farrell 2013)
Iatrogeenisen riippuvuusongelman sekä lääkkeiden hallittuun alasajoon ja/tai lopettamiseen liittyvien hoitopolkujen puutetta, ei kuitenkaan korjaa se, että jotain lääkeryhmää varotaan ja pelätään. On kuitenkin niin, että useita eri sairauksia hoidetaan keskushermostoon
vaikuttavilla lääkkeillä. Näistä useat voivat aiheuttaa, annoksen
alasajossa monimuotoisia vieroitusoireita. Lisäksi osa voi aiheuttaa myös riippuvuutta sekä väärinkäyttöä.
Opioideja ei saa kehua?
Suomessa koetaan tällä hetkellä, vähintäänkin pientä opioidikammoa. Olen vuosikausia seurannut tapahtumia ja suunnanmuutoksia, opioideihin liittyen. On hyvin havaittavissa, että yksittäiset mielipidejohtajat ja heidän kommentit, kumoavat jopa tutkimusta. Taannoin kun Amerikan opioidikriisiin herättiin täällä pohjolassa, muuttui toimiva lääke lähes tehottomaksi, neuropaattisessa kivussa (lääke itsessään ei kuitenkaan muuttunut). Muutos tapahtui suhtautumisessa kyseiseen lääkkeeseen ja -ryhmään. Suhtautumisen muutos ei ole täysin perusteeton ja kannatan ehdottomasti tarkkuutta ja pidättyväisyyttä opioidien käytössä. Mutta jos toisen mantereen kriisi, vaikuttaa meillä niin paljon, että potilaiden kivunhoito sakkaa, niin siltä osin olen kriittinen.
Opioidit ovat kuitenkin olleet ja ovat edelleen, isona apuna, monen potilaan kivunhoidossa. Vahvat opioidit ovat myös olleet itselleni paras ja toimivin lääke, kahden hermokanava-ahtauman (presakraaliväli) ja selkäydinahtauman (L4-5) sekä neuropaattisen kivun yhtäaikaisessa hoidossa, stimulaattorin kanssa. Vaikka "kehun" ko. lääkkeen toimivuutta, tahtotilani on olla mieluimmin ilman nappeja, jos kiputila sen sallii, tuottamatta suurempia toiminnan lamaantumisia.
En yritä edellä olevalla kehumisellani kieltää, opioidien negatiivisia muuttujia käytön tai vieroituksen aikana, sillä tunnistan ne laajasti, pitkä historiani seurauksena. Kyseisen lääkeryhmän "kehuminen" on siis täysin subjektiivinen ilmaisu, omaan tilanteeseeni liittyen ja vailla mitään pyrkimystä, suuntaan tai toiseen.
Hyvää kivun hoitoa
Hyvä kivun hoito on eettinen kysymys ja hoito rakentuu, lääkärin sekä potilaan toimivasta symbioosista, jossa hoidon sekä lääkkeiden tuottamat hyödyt sekä haitat punnitaan. Hyödyn on aina oltava suurempi kuin haittavaikutukset. Mutta vieroituksen osalta, haitat selviävät vasta lääkkeen purkuvaiheessa. Sillä toistaiseksi ei ole käytössä kaikki potilaat kattavaa sekä luotettavaa "opioidimittaria", joka kertoisi, aiheutuuko tälle potilaalle esim. iatrogeeninen riippuvuus tai psyykkinen addiktio. Eli kaikkea ei voida ennakoida lääkkeen aloitusvaiheessa. Lääkehoito on usein kokeellista ja vaihtoja joudutaan tekemään useita, ennen kuin sopiva valmiste tai annos löytyy. Kivunhoidossa käytettävien opioidien vrk. annokset ovat myös usein mitättömän pieniä, eikä toivottua kivun lievitystä tällöin saada. Tämä lieneen varovaisuuden seurausta. Mutta jos kipu hoidettaisiin tehokkaasti heti alussa, voisi useat potilaat säästyä vuosien kipukierteestä, kuntoutua sekä tulla toimeen esim. neuropaattisen kivun kanssa. Kun verrataan neuropaattisen kivun lääkeryhmiä keskenään, ei opoidien käytön aikaiset haitat, nouse muiden lääkeryhmien edelle merkittävästi. Lääkkeissä on aina kyse subjektiivisesta vaikutuksesta sekä siitä, mikä lääke on käytössä. Myös vrk. annoksen suuruus ja käyttöajan pituus, voivat vaikuttaa haittoihin sekä fyysisiin vieroitusoireisiin.
Hyvää kivunhoitoa ei ole!
Hyvää ja kokonaisvaltaista kivunhoitoa ei ole se, että hoitokäytössä oleva opioidi plokataan pois, reseptin uusinnassa. Plokkauksia tehdään kuitenkin jatkuvasti. Tämä on omiaan lisäämään haasteita, potilaan kivunhallinta, mutta usein lääkkeen plokkaaminen ilman perustetta, rasittaa myös järjestelmää, kun soitto- ja käyntirumpaa joudutaan tekemään. Jos lääkäri kokee, että nyt plokataan potilaan lääkke, niin eikö paikallaan olisi vähintäänkin yhteydenotto potilaaseen sekä aito ja syvällinen perehtyminen hoitohistoriaan, ennen reseptin plokkausta. Plokkauksen taustalla lienee Kelan paimenkirje lääkäreille sekä myös kasvanut kriittisyys esim. opioideja kohtaan. Myös lääkärin ajanpuute, voi vaikuttaa siihen, että reseptiä ei uusita. Tässä saattaa kuitenkin piileskellä harha ja aikaa kuluu lopulta enemmän, kun potilaan tilaan on lopulta kuitenkin perehdyttävä tarkemmin. Vanha sanonta: -suo siellä, vetelä täällä, pitää hyvin paikkansa, sillä aikaa säästävää tilannetta, ei ehkä olekaan! Toki lääkärille plokkaus on helpompi, tapa toimia. Klik, –sinne meni, ei näy minun ruudulla enää!
Hidas vai nopea vieroittuminen?
Vaikka itselleni sopi paremmin pitkäkestoinen, hallittu opioidin alasajo, ei se ole kaikille sopiva tapa, lopettaa lääkitys. Tärkein muuttuja opioidivieroituksessa on aina, yksilön fysiologia, eli se, miten penaali sopeutuu lääkkeen vähentämiseen. Tiukka, jonkin menetelmän orjallinen seuraaminen, ei koskaan ole paras vaihtoehto, kun toteutetaan subjektiivista vieroitusta. Itse olen vieroittanut penaalini opioideista jo neljä kertaa, johtuen pitkästä selkähistoriasta. Silti en ole alasajon aikana joka hetki varma, miten nyt pitäisi edetä. Penaalini kun ei ole alati vakio tilassa, sillä siihen vaikuttavat monet muuttujat. En myöskään ole asiantuntija muiden nopeudesta, vieroittua opioidista. Sillä kukin meistä voi olla vain, oman tilanteensa tuntija. Jos koet nopean vieroittumisen hyväksi, seuraa sitä kokemusta. Jos taas hidas eteneminen sopii sinulle paremmin, seuraa sitä kokemusta.
Yksi paljon käyttämäni omahoidollinen keino, neuropaattisen kivun sekä opioidivieroituksen kanssa holjoillessani, on oman elämän stand up -komiikka. Toki, käyn myös vuosittain katsomassa, noin 20 stand up -keikkaa. Joskus jopa enemmänkin. Sillä on paljon mukavampi nakraa, kuin pyöriä päivästä toiseen neuropaattisten kipujen tai nyt jo taakse...
Ilman suurempia pohtimisia voisi luulla, että opioidivieroituksessa viimeiset milligrammat, olisivat helppoja. Mutta ovatko? Kokemukseni mukaan, iso osa vieroitusoireista on kyllä hiipunut, ennen viimeisille milligrammoille tuloa. Mutta sitkeimmät oireet pitävät tiukasti kiinni, kuin vedenvaraan joutunut kelluvasta tukkipuusta. Jokainen...
Varpuspöllö - kuvan copy: Jussi Ristonmaa
