Iatrogeenisen lääkeopioidiriippuvuuden ja addiktion määritelmää

Seuraavassa pieni katsaus kahden eri riippuvuuden määritelmiin, maallikon keräämän infon pohjalta. Alla olevasta tekstistä saattaa puuttua jotain oleellista, tai siinä voi olla jotain ylimääräistä. Joten älä ota tekstiä 100% totuutena, vaan ainoastaan suuntaa antavana koosteena.

Iatrogeeninen lääkeopioidiriippuvuus (komplikaatio) vs. opioidiaddiktio (riippuvuus), ovat kaksi eri käsitettä, vaikka kumpaankin liittyy opioidien käyttö sekä fyysinen riippuvuus.

Keskeisimmät erot näiden kahden riippuvuuden välillä ovat syntymekanismissa: (fyysinen - psyykkinen), käytön tarkoituksessa (kipu ja vieroitusoireet – hyvä fiilikset ja tunnetilan muutos) sekä yksilön käyttäytymisessä (ei kaipaa lisää opioidia/reseptejä - kaipaa lisää opioidia/reseptejä tai muuta kautta lisää opioidia).

Iatrogeenisen lääkeopioidiriippuvuuden määritelmä:

"Iatrogeeninen" tarkoittaa lääkärin tai hoidon aiheuttamaa komplikaatiota. Iatrogeeninen riippuvuus syntyy, kun potilas käyttää opioideja lääkärin ohjeiden mukaisesti, pitkäkestoisen (esim. neuropaattinen kipu) kivun hoitoon. Riippuvuus kehittyy siis hoidollisessa kontekstissa ilman, että potilaalla on edes aiempaa päihdetaustaa. Kyseessä on fyysinen riippuvuus (neuroadaptaatio), jonka keskiössä ovat toleranssi sekä vieroitusoireet. Potilas ei hae "kiksejä" tai euforiaa, vaan plokkaa kipua ja/tai vieroitusoireita. Iatrogeenisen hoidossa tavoitteena on hallittu opioidin alasajo, kehon homeostaasin palauttaminen, kivunhoito menetelmien ja/tai kipulääkkeiden vaihtaminen tai mahdollisuuksien mukaan opioidivieroitus ja viimeisenä, mutta tarkoin punnittuna, korvaushoito.

Addiktio määritelmä:

Addiktiossa, eli psyykkisessä riippuvuudessa on pakonomainen tarve käyttää opioidia, mielihyvän saamiseksi ja/tai tunnetilan muuttamiseksi. Tähän pyritään, vaikka siitä seuraisi haittoja.

Addiktio voi alkaa lääkinnällisestä käytöstä tai vapaa-ajan käytöstä. Tyypillistä addiktiolle on hallinnan menetys. Käyttöön liittyy usein myös muita erilaisia muuttujia, kuten, aineen hankkimista muualta (ilman reseptiä) ja käyttötarkoituksen muuttuminen lääkinnällisestä - päihtymistarkoitukseen. Addiktiota hoidetaan pitkäkestoisella vieroitushoidolla, psykososiaalisilla menetelmillä sekä opioidikorvaushoidolla.

Yksinkertaistettuna:

Iatrogeeninen: "Olen riippuvainen lääkeopioidista, koska tarvitsen sitä kipuun ja saan annosmuutoksessa tai toleranssista vieroitusoireita."

Addiktio: "Minun on pakko saada opioidia, jotta kykenen toimimaan. Tarvitsen opioidia, vaikka se tuo ongelmia elämääni."

Iatrogeeninen sekä addiktio aiheuttavat molemmat fysiologisia muutoksia elimistössä sekä aivoissa ja siksi molempien hoito on tärkeää.