Miksi iatrogeeninen lääkeopioidiriippuvuus on vaiettu ongelma?

Se, että potilaan fysiologia adaptoituu kipulääkkeeseen, pitkän lääkejakson seurauksena, on tapahtuma hoitopuolen tiedossa, ollut jo pidemmän aikaa. Mutta miksi iatrogeenisesta riippuvuus ongelmasta on niin vaikea puhua, terveydenhoidon piirissä? Vaikka potilaana otat asian esiin, niin lääkärin kirjauksiin viesti iatrogeenisesta ei etene, ei sitten millään. Miten, voidaan odottaa, että hoito olisi laajasti potilaan tilanteen huomioivaa? Ja vielä, haastetta tulee enemmän, kun kirjaukset potilaskertomuksiin, ovat mitä sattuu. Potilaalla alaselkä ongelma!  Niin kappas, hoitovinkit tulevat alaselkäongelmaan, vaikka potilas on korostanut selän hyvää tilaa ja viitannut yksistään hermovaurioihin! Mutta nyt siihen vaiettuun haasteeseen takaisin. Päihdepuoli on toki herkempi kirjaamaan riippuvuuksia, mutta omasta näkökulmastaan lähestyen. Eli, jos opioidi on käytössä kivunhoitollisesti, niin päihdepuolen ensimmäinen kysymys silti on –oletko valmis tulemaan osastolle ja purkamaan lääkkeen pois (eli jäämään ilman kipulääkettä)? Yhteen kysymykseen näyttää loppuvan päihdepuolen polku, iatrogeenisen hoitoon liittyen. Pirstaleinen, niin pirstaleinen on järjestelmä! Herää kysymys, laulun sanoin: -keskus, eikö muonio vastaa?

Vaikeneminen johtuu?

Johtuuko vaikeneminen ja se, että potilaan on erittäin vaikea saada iatrogeeninen tila tiettäväksi, siitä, että yleisesti tiedossa oleva lääkäri kollektiivisuus estää kirjaamisen ja toisen lääkärin toimenpiteen arvioinnin? Silti, vaikka yksikään lääkäri ei varmasti ole tarkoituksellisesti potilasta, iatrogeeniseen ongelmaan halunnut. Iatrogeeninen on hoidon seurauksena tullut fyysinen riippuvuus, esim. kivun hoidossa käytettyyn opioidiin. Tilan kehittymiseen vaikuttavat monet muuttujat, kuten käytetty lääke, käyttöaika, annos sekä potilaan fysiologiset ja psykologiset muuttujat ja genetiikka. Ja vielä kerran: yksikään lääkäri ei ole tarkoituksellisesti potilaalle iatrogeenista tilaa halunnut tai muuten järjestänyt. Tulikohan tämä nyt tarpeeksi selvästi ilmaistua, että syntynyt tila on tahaton seuraus, eikä ketään syntyneistä tilanteista syytetä tai haeta vastuuseen.

Palataan kysymykseen: -miksi iatrogeenisesta ei puhuta, muualla kun kulisseissa?

Johtuuko puhumattomuus ed, mainitusta kollektiivisuudesta, vai siitä, että iatrogeeniseen tilaan ei ole ICD -diagnoosia, kuten ei myöskään käynti-, tai toimenpidekoodeja. Itselleni lääkäri asetti opioidiaddiktiosta "muokatun" diagnoosin 2/2025. Arvatenkin, se ei täysin vastaa iatrogeenista tilaani kovinkaan hyvin, mutta onpahan jotain. Tällaiset "muokatut" kirjainhässäkät ja koodit ovat osaltaan sotkemassa jo muutenkin haasteellista tilannetta. Olen tämän puitteissa lähestynyt THL:n vastaavaa osastoa, jotta edes kohdallaan olevat kansalliset käyntikoodit saataisiin. Sillä ICD 10 ja 11 (11= uusi diagnoosilista) elävät kansainvälisesti omaa aikaansa elämäänsä ja niihin muutoksia on mahdoton saada Suomen periferiasta.

Tekeekö iatrogeenisesta haasteen terveydenhoito puolelle se, että käytetty lääke ei välttämättä olekaan tarpeeton potilaalle, syyttä tai toisesta. Korvaushoito (päihdekäyttö) kun perustuu pohjimmiltaan, opioidin pois purkamiseen, jollain aika välillä. Mutta jos lääketeollisuus ei ole kyennyt tuottamaan uusia kipulääkkeitä, jotka eivät aiheuta riippuvuutta, niin pattitilanne on edessä. Haasteellinen tilanne syntyy myös silloin, jos riippuvuusongelman aiheuttanut lääke, on pitkässä juoksussa osoittautunut jopa ainoaksi toimivaksi, esim. neuropaattiseen kipuun. Haastetta ei yhtään helpota, jos penaali on vuosien saatossa adaptoitunut lääkkeeseen, joka aiheuttaa riippuvuusongelman ja lääkevaihdot sotkevat ko. lääkkeeseen adaptoituneen penaalin välittäjäaineet, sydänrytmit ja koko penaalin toimintakyvyn. Mikä neuvoksi? Miten jatkossa? Korvaushoitoko? Vai onko ns. ylläpito (ei kuulu korvaushoitolain piiriin), joka ei ole sama kuin korvaushoito vaihtoehto?

Liikettä havaittavissa

Ettei koko kirjoitukseni ole pelkään yninään puutteista, on ilolla todettava, että HUS (Helsingin Uudenmaan hyvinvointialue) on vihdoinkin alkanut toimimaan, jotta hoitopolku iatrogeeniseen saataisiin. Myös Keski-Suomesta (hyvinvointialue) sain positiivista viestiä, kun 3/2025 tekemäni huomautuksen perään kyselin? Odotellaan! Jokohan nyt alkaisi jotain tapahtumaa?