Neuropaattisen kivun lääkkeet

Neuropaattisen kivun hoitoon tarkoitettujen lääkkeiden teho "vaatimus" oli taannoin 50%. Eli, jos 50% kivusta plokkaantui joillakin lääkkeellä, sitä pidettiin tehokkaana, neuropaattisen kipuun. Neuropaattinen kipu on haasteellista hoitaa ja sen kanssa hoitotaho ja potilaat tuskailevat päivästä toiseen. Tuota 50% plokkausta tasoa saavuttivat vain harvat lääkkeet ja lääkeryhmät, joten viisaat päättivätkin, että 30% kivunplokkaus on riittävä, jotta lääkettä voidaan pitää hyvänä, neuropaattiseen kipuun. Pudottamalla "odotustasoa", saatiin hieman lisää lääkevaihtoehtoja neuropaattisen kivun plokkaukseen. Useamman ko. käyttöön hyväksytyn lääkkeen NNT -luku (nnt -luku ilmaisee, kuinka monta potilasta on hoidettava, että yksi potilas saa hyötyä) on 50 % kivun plokkauksella odotuksella mitätön, mutta 30% odotuksella jonkinmoinen, vaikkakin edelleen vähäinen. Ongelma neuropaattisen kivun hoidossa ei ole odotustasoprosentti, vaan se, että oikeasti toimivia lääkkeitä ei yksinkertaisesti ole. Kikkakolmoset ja odotustason muutokset eivät ole ratkaisu neuropaattisen kivun hoitoon. Ongelma on siinä, että lääketeollisuus ei ole kiinnostunut kehittämään toimivaa lääkettä, joka ei myöskään aiheuttaisi riippuvuutta. Toki ymmärrän, että toimivan lääkkeen kehittäminen on haasteellista, koska neuropaattisen kivun taustamuuttujat ovat laajat ja usein vielä subjektiiviset, jolloin laajasti potilaskuntaa kattavan lääkkeen kehittäminen on haasteellista. Mutta kuten jo edellä totesin, kikkakolmoset ja silmänkääntötemput, eivät ole ratkaisu neuropaattisen kivun hoitoon.