Porrastreenillä parempaan kuntoon!
Omaa mieliliikuntaani on jo kauan ollut, mehtässä kulkeminen. Luontopolut ja poluttomat maastot, vetävät puoleensa. Mutta luontoholjoilun oheen, kävin vuosia sitten kokeilemassa, paljon kehuttua porrastreeniä. Tykästyin heti!
Olen sittemmin kesäisin käynyt hölkkäämässä kotikaupunkini kuntorappuja, touko-syyskuun välissä. Ennen molempia lannerangan luudutuksia, olen kipulääkkeiden avustamana nostanut kuntoani, jotta toipuminen etenisi helpommin, kun fyysinen kunto on parempi. Mehtäholjoilu kyllä pitää kestävyyskuntoa yllä, mutta se ei juurikaan lisää sitä, sillä vauhti umpimehtässä, on usein vain kohtuullinen.
Mutta rapputreeni, se nostaa sykettä ja kuntoa. Mehtässä luotu pohjakunto ja siihen sitten rapputreeniä, niin kunto ei ainakaan huonone. Tätä kirjoittaessani, viimeisestä luudutuksesta on kulunut rapiat 8 kk. Kolme viikkoa sitten aloitin tämän kesän rappuhommat. Olen laittanut tavoitteen 100 000 rappuseen, siis ylöspäin hölkättäviä. Eli tavoite on sama, kuin kesällä -24 ja ennen toista luudutusta. Viime kesänä sain tavoitteen täyteen viikkoa ennen luudutusta. Aiemmin olen siis mennyt raput opioidien kivunplokkauksella, nyt ilman niitä. Toki stimulaattori puksuttelee, hermohäiriökipuja pienemmäksi.
Porrastreenin etuna tasamaajuoksuun on se, että portaissa ei rankaan tule sellaista iskua, joka ns. normi juoksussa helposti tulee. Toki hyvä lenkkari iskua varmasti vähentää, mutta kanta edellä maahan tyyli, tuskin koskaan on täysin pehmeää. Portaissa, koska seuraava askelma on ylempänä, astuminen tapahtuu päkiällä pehmeästi. Ja vaikka astuisit koko jalalla seuraavalle askelmalle, ei iskua tule. Tämä on porrastreenin merkittävä ero, suhteessa tasamaajuoksun ranka vaikutuksiin.
Kävin myös kevättalvella kuntosalilla kokeilemassa porrashärpäkettä, mutta siihen en hurahtanut. Kokeilin hitaalla ja nopealla tempolla, mutta ei! Koneessa on vain muutama askelma, joten siinä ei hölkkäillä. Tempon nosto ei vastaa hölkkätuntumaa, jota ulkorapuista haen. Joten kuntosali jäi kokeiluksi, ainakin toistaiseksi. Toivoin porrashärpäkkeestä talviharjoitusta itselleni, kun ulkoraput ovat lumen peitossa. Täytyy toistaiseksi jatkaa lumikenkäilyä ja mäenrinteiden koluamista talvella.
Mutta, jos ikinä kuuna päivänä kykenet, niin kokeile rapputreeniä. Vieroitus on myös helpompaa, jos fyysinen kunto on hyvä. Silloin ei pienet haasteet hatuta ja jaksaa pakertaa milligrammoja alaspäin, paremmin.