Rakenteellinen ongelma?
Mikäli potilas saa kouraansa pelkästään opioidireseptin, eikä kivunhoitoon liity mitään muuta, niin fyysinen riippuvuus on lähes varma. No, toki lääkkeen käyttöaika ja monet muuttujat vaikuttavat myös, joten mustavalkoinen automaatio riippuvuus ei arvatenkaan ole. Mutta jos tärppää, niin iatrogeeninen lääkeopioidiriippuvuus, on fyysisenä riippuvuutena ns. neuroadaptaatio, eli hermojärjestelmän ja välittäjäaineiden biologinen sopeuma. Sillä potilas ei pysty millään tavoin vaikuttamaan, miten opioidi muuttaa aivokemiaa, välittäjäaineiden osalta (ja hei, en tässä asettele vastakkain hoitoperäistä ja addikti riippuvuutta). Käyttäessäsi opioideja kivunhoitoon, olet nappiesi ja litkujesi kanssa omissa oloissasi. Uusit reseptin, otat nappeja, tulet fyysisesti riippuvaiseksi. Helppoa! Vaikkakin tahatonta. Korostan, -terveydenhuolto ei ole tahallisesti riippuvuutta sinulle tuottanut. Se on syntynyt biologisten prosessien seurauksena, kun kotelo adaptoituu, ulkopuolta annettavaan opioidiin, joka sitten sitoutuu tehokkaasti reseptoreihin ja aloittaa kivun plokkauksen lisäksi, muokkaamaan lääkkeenkäyttäjästä, riippuvaista.
Tämän edellä mainitun voisi lähes täysin estää hoitopolun ja hoito-ohjeiden käytöllä. Ai niin! Eihän niitä ole! No, tein yhden version maallikkona. Kohdat mitä hoitopolkuun olen laittanut, on koottu osin omasta kokemuksesta (tai puutteesta, kun hoitopolkua ei ole ollut) ja maailmalla käytetyistä, hoidollisen lääkeopioidiriippuvuuden menetelmistä.
HUOM! Tämä lista ei ole ammattilaisen laatima, joten suhtaudu siihen niin, ettet ala kokeilemaan itseesi mitään listan kohtia ja keskustele hoidostasi aina lääkärin kanssa! Edellinen on täysin turha varoitus, mutta vuonna 2026 voi käydä, että jostain putkahtaa joku, joka vähän kokeilee tai sitten joku, joka imaisee herneen nokkaan, -että maallikko on tuollaista räpeltänyt! Niin ihan vaan siksi 😊. T. räpeltävä maallikko.
Hoitopolku iatrogeeniseen lääkeopioidiriippuvuuteen
Iatrogeenisessa lääkeopioidiriippuvuudessa on kyse fyysisestä / biologisesta neuroadaptaatiosta, joka ilmenee kaikilla, jotka käyttävät opioidia kivunhoitoon, pitkäkestoisesti. Kyseessä on myös rakenteellinen ongelma, jonka johdosta potilaiden hoito katkeaa tai seurantaa ei ole toteutettu, jolloin seurauksena on fyysinen riippuvuus. Elimistö sekä aivojen reseptorit ja välittäjäainejärjestelmät adaptoituvat ulkoa tulevaan opioidiin. Adaptoitumisen seurauksena, ilmaantuvat fyysiset vieroitusoireet annoslaskussa tai lääkettä lopetettaessa.
Suomesta puuttuu täysin ohjeet /hoitopolku iatrogeenisen lääkeopioidiriippuvuuden hoitoon. Alla oleva lista poikkeaa päihdekorvaushoidosta, koska iatrogeeninen ei ole valinta, eikä elämäntapa haaste, vaan kivun hoidon komplikaatio. Hoitopolun eri osa-alueet voisivat maallikon kokemuspohjalta olla seuraavat:
- Henkilökohtainen purkuaikataulu ja muut käytännön jutut (jakson pituus sekä muut merkittävät muuttujat)
- Milligrammat purkuun vrk. tasolla, mikä lääke jos tarvitaan vaihto, ym.
- Opioidirotaatio mahdollisuus
- Mikrotitraus, eli Mikro-taperig mahdollisuus
- Tarvittaessa oma yksikkö / tiimi, joka vastaa vain iatrogeenisesta vieroituksesta / korvaushoidosta
- Riittävä aika, jotta hermosto ennättää adaptoitua ns, normaaliin homeostaasiin
- Moniammatillinen tuki. Ketkä ja miten?
- Vastuu tahon selkeä nimeäminen, sillä iatrogeeninen riippuvuus on lääketieteellisen komplikaatio tuotos, jolloin vastuu on hoitojärjestelmällä, ei potilaalla
- Kevennetty korvaushoitomalli, koska potilas on kroonisesti "kipusairas", eikä päihdekäyttökontrollia siten tarvita (varmistettava kuitenkin, että homma ei suistu raiteilta)
- Potilasta ei jätetä yksin kotiin pärjäämään, leikkauksen, tms. jälkeen. APS tiimin kontaktoinnin tehostaminen.
- Seuranta heti ensimmäisestä opioidireseptistä lähtien ja joka hälyttää, jos opioidi käyttö alkaa venymään (esim. 4. viikkoa, tietotekniikka mahdollistaa varmasti)
- Automaattiseuranta poistaa lääkäreiden kiireestä ja unohduksesta johtuvat kontaktit, opioidia käyttävään potilaaseen, koska järjestelmä ilmoittaa tarvittavan kontaktin lääkärille. Hei! Villen opioidijakso on kestänyt 5 viikkoa. Ota yhteyttä!
- Ensimmäisen reseptin yhteyteen heti purkusuunnitelma ja ed. mainittu seuranta
- Potilastietoa neuroadaptaatiosta ja biologisesta, automaattisesti tulevasta riippuvuudesta
- Kivunhoidolliset (esim. neuropaattinen) toimet sopeutettava vieroitukseen ja/tai korvaushoitoon
- Tarvittaessa kaikki tukimuodot, ettei opioidi ole ainoa kivunhallintakeino (fysioterapia, keskustelu, lääkkeettömät)
- Lääkäreiden on tiedostettava määräämänsä lääkkeen vaikutukset fysiologiaan ja psyykeen (opioidien neurobiologia). Näin potilaan muuttuneen aivokemian, ym. muuttujat, vieroitusoireineen, voi nähdä yksilötason haasteena
- Stigmaton polku ulos riippuvuudesta, joka on hoidon seurauksena syntynyt (potilas ei ole automaattisesti addikti)
- Valvonta, että hoitopolku toimii
- Lääkehoidon vastearviot ja tarvittavat titraukset saatava nopeasti, sillä odottelu (viikko) vie vieroituksen karille
- Sähköinen kysely mahdollisesta toleranssista ja /tai vieroitusoireista potilaalle, joka viikko. Reagointi heti, jos merkit viittaavat haasteisiin