Säästöä säästöä!

Ilmeisen moni tietää, että julkinen terveydenhoito sakkaa jonkin verran. Säästöjä on löydettävä ja tehtävä – mehukeitot puuroannoksessa saa mennä. Sairaalan kioski aukeaa kymmeneltä, potilaat voivat holjoilla ostamaan pillimehun, jotta saa puuron päälle imelää. Hyvinvointialueiden pomot nostavat kytkintä ja satumaisen suuria lähtörahoja. Ja systeemissä sekä sopimuksissa, ei ole mitään vikaa!

Eli pomot voi paksusti, vaikka hommat kusee. Mutta miten on potilaiden laita? Ei yhtä hyvin! On suorastaan surkuhupaisaa seurata, kuinka asiantuntijoita sinkoilee median palstoilla, sivuilla ja siinä intternetissä. Mutta nyt jätän tämän viisastelun ja siirryn siihen osa-alueeseen, mistä jotain tiedän, kokemuksen kautta. Ja kyllä, tämä jatko on subjektiivinen kokemus, joten viisaaksi se ei minua tee. Mutta se antaa mahdollisuuden ihmetellä, millaista shittiä voi tulla, jos jääräpää lääkäri ei tunnusta, ettei tiedä ja osaa. Esittää vain tietävänsä, mutta pieleen menee, kuten pomolla, joka saa tai ottaa lähtöpassit.

Olen toisaalla tässä blogissa avannut omaa kokemusmatkaani selkäsairauksieni viidakossa ja sitä, kuinka vitkuttelu saa aikaan sen, että nyt saan olla rikkana hoitojärjestelmän rattaissa, ilmeisesti lopun ikääni. Hidastelun seurauksena tulleet hermovauriot, kun eivät muuksi muutu. Siis ne, joista satsatsaata tulee välillä tuutin täydeltä.

Vinkki vinkki: Eli, jos te arvon lääkärit tahdotte säästää euroja, niin ottakaa lusikka kauniiseen käteen, myöntäkään tietämättömyytenne silloin kun evidenssi näyttää selvästi, että nyt pitäisi toimia, älkää siis pitkittäkö hoitotoimia, kun merkit ovat täysin selviä. Pitkittämällä saadaan aikaan meitä, jotka pyörimme rattaissa, jotta selviäisimme huomiseen. Säästöä ei ole se, että torpataan! Säästöä on se, että osataan lukea evidensin merkit ja yhdistää ne potilaaseen. Säästöä on se, ettei kolmatta kierrosta määrätä samoja lääkkeitä, jotka aiemmin on jo plokattu pois, mittavien haittavaikutusten vuoksi. Säästöä on se, että edes puhelimella saa lääkärin kanssa puhua, ettei ala neljäs kierros samoja pillereitä. Säästöä on se, ettei lääkäri toistuvasti torppaa soittoa, kiireeseen vedoten. Säästöä on se, ettei pelkästään lähetä potilaalle tekstiviestiä – "Hei! En kerkiä valitettavasti soittamaan, mutta tein OmaKantaan tekstin ja suunnitelman. Pyritään toki jatkossa järjestämään aikaa keskustelulle, mutta nyt hankala resurssitilanne töissä".

Mitäpä tuohon osaa muuta, kun lähteä päivystykseen, sopimattomien lääkkeiden aiheuttamien rytmihäiriöiden ja muiden haittavaikutusten kanssa. Se se on säästöä se!