Stimulaattoria kivulle niin, että savu nousee!
Kivun plokkausta selkäydinstimulaattorilla
Vuonna 2017 minulle laitettiin
ensimmäinen stimulaattori. Tuolloin kipukuormaa tuli hermovaurioiden lisäksi myös ahtaumista, jotka olivat alimmassa lannerangan
välissä sekä ylempänä L4-L5 tasolla. Osan kivusta stimulaattori kyllä plokkasi, mutta kipulääkkeitä piti
käyttää sievoisella vrk. annoksella, jotta arjen askareet sujuivat ja, että
kykenin liikkumaan ja kuntoilemaan. Vuonna 2021 tehty ensimmäinen luudutus, jossa
avarrettiin em. hermojuurikanavat, korjasi osan kipukuormasta pois, parantaen myös
kävelykykyä mukavasti. Tarvittiin kuitenkin vielä toinen luudutus sekä selkäydinkanavan
ahtauman avarrus L4-L5 välistä, vuonna 2024. Tämä olikin merkittävä operaatio,
koska sen seurauksena, rangasta alkunsa saava säteilykipu ja liikkumisen
haasteet, korjautuivat edelleen. Eli, akuutti kipukuorma helpottui kahdessa luudutuksessa niin, että tänään holjoilen vain hermovauriokipujen kanssa.
Voikin sanoa, että nyt stimulaattori pääsee (joutuu) ihan oikeasti työhön. Sen tehtävä on vastata hermovauriokipuun, kun kaikki akuutti kipukuorma on jäänyt taakse, operaatioiden seurauksena. On kuin stimulaattori olisi saanut uuden elämän ja lisää tehoa, koska se nyt vastaa L5 vas., S1 vas. ja S1. oik. lähettämiin hermovauriokipuihin, ihan mukavasti. Huomaa, että stimulaattori ei vastaa akuuttiin kipuun, vaan ainoastaan hermovauriokipuun. No, parempi myöhään, kuin ei silloinkaan.
Järjestyksessään minulla on menossa toinen stimulaattori, ensimmäisen akun hyytyessä vuonna 2021 elokuussa, neljän vuoden käytön jälkeen. Nyt oleva stimulaattori tulee syksyllä olleeksi samat neljä vuotta, joten katsotaan, joko vaihto häämöttää sitten. Tosin tämän käyttö oli vuosina 2021 elokuun ja vuoden 2024 syyskuun lopun välisenä aikana, hieman vähäisempää, suuren opioidiannoksen vuoksi, joka hyvin plokkasi kaikkia kipuja. Mutta nyt stimulaattori laulaa ja sähköä virtaa hermoille. Eli, kun opioidia on huomattavasti vähemmän, niin sähkö joutuu plokkaamaan jäljellä olevaa, neuropaattista kipukuormaa. Tällä hetkellä olen toiveikas, että joku päivä holjoilen ainoastaan stimulaattorin avulla eteenpäin. Muutin tavoitettani täydelliseen lääkkeettömyyteen, sen myötä, kun huomasin stimulaattorin vastaavan paremmin kipuun, viime luuduksen jälkeen. Myös saamillani zemppauksilla, on ollut merkitystä siihen. että lisäsin kunnianhimoa, suhteessa lääkekuorman täydelliseen alasajoon. Lääkkeettömyyttä ei ole minulta "vaadittu" ja kohtuullisella opioidiannoksella, minun olisi mahdollista jatkaa, hamaan tulevaisuuteen. Mutta kokeilemisen arvoinen tila, lääkkeettömyys varmasti on. Ja en voi tietää, miten hermovauriot porskuttavat ja viestittävät, mikäli en kokeile lääkkeettömyyttä. Se, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, jää nähtäväksi. Katsotaan sitten, kun tilanne on akuutisti edessä, mihin suuntaan neuropaatin keula kääntyy. Ennakolta en piruja etukäteen maalaa, suuntaan tai toiseen.
Stimulaattori - opioidit
Stimulaattorin hyöty on matkan varrella ollut merkittävä, opioidi annosten pitämisessä kohtuullisena. On täysin selvä, että ilman stimulaattoria, olisin ajautunut suurempiin vrk. annoksiin ja sen myötä muihin haasteisiin. Opioidit eivät kohdallani ole huonontaneet stimulaattorihoidon onnistumista, vaikka tällaistakin hoitopuollella puhutaan. Molempia, stimulaattoria ja opioideja on tarvittu, jotta neuropaattinen kipu ja hermokanavien sekä selkäydinahtaumien tuottamat kivut pysyivät joten kuten hallinnassa.
Nyt sitten, kuten edellä kirjoitin, mennään stimulaattorin tuottamalla kivun plokkauksella. Säätöjä masinaan on täytynyt tehdä, että plokkausta saadaan lisään, vas. puolelle. Kahdeksan vuoden kokemus stimulaattorista on kokonaisuudessaan niin hyvä, että pois en härpäkettä anna.
Fiilikset on hyvät ja mehtä raikaa, kun siellä pyörin, milloin sumpilla, milloin muuten vaan holjoillen.
Kuvassa: 5-6-5 elektrodi, rintarangan 7-8 tasolla, jossa kaikkien alaraajahermojen pitäisi olla jo selkäytimessä
