Mehtäseikkailut

Syksyn jo kolkutellessa ovelle, kesän rapputreenit ovat jääneet jo taakse. Ihan nappiin ei kesä näiltä osin mennyt. Haastetta tuotti, aiempia kesiä enemmän, nuo hermorauniokivut (hermovaurio). Tavoite oli aiempien kesien tapaa 100 000 rappusta ylöspäin, mutta vain 80 000 saavutin. No näin se joskus on, penaali on toista mieltä. Ja hyvä sitä on kuulostella. Hermot (päässä) eivät onneksi kuitenkaan ole raunioina, sillä joustavuutta ja venyvyyttä, on vuosien saatossa sen verran tullut, että vaikka välillä juilii niin holvetisti, niin kohtuu mukavasti olen pärjännyt.

Hermorauniokipua enemmän päänvaivaan on tuottanut samojen lääkkeiden uusintakierrokset. Siis lääkkeiden, jotka jo vuosia sitten on todettu tuovan enemmän haittaa, kun hyötyä ja jotka eivät neuropaattista kipua plokkaa nimeksikään. Rytmihäiriöt (siis ei musiikissa) pumpussa ja nopea sykkeisyys veivät tehoja penaalista, turhanpäiten. Turhanpäiten siksikin, että lääkärit eivät lue lappuja, vaan lykkäävät kolmannelle kierrokselle nappeja, jotka ovat punaisella listalla. Homma voitaisiin korjata, jos lääkärin saisi kiinni, edes puhelimitse. Mutta kun ei! No, päivystyksen kautta sitten, resursseja vielä enemmän kuluttaen. Jotta silviisii.

Syksyn myötä kuitenkin, mehtäretket ovat lisääntyneet viikossa, noin 5-6 kertaan. Kyllä sen on sanottava, että mehtäretket on se miu juttu. Mehtäseikkailut ja sumpinkeitot keittimellä, kauniissa luontopaikassa, toimii. Kiireetön holjoilu laavulle ja siellä 2-3 h hohhaillen, niin on se - parasta ajankäyttöä.

Viimeisemmästä luudutuksesta on syyskuun lopussa kulunut vuosi. Ranka pelaa ja kukkuu hyvin mutta nuo kolme hermorauniota (L5 ja S1 vas. ja S1 oik.) ovat kyllä ärhäköitä välillä. Eipä ole moista settiä aiemmin ollut. Syy siihen lienee se, että toukokuussa sain loppuun, opioidi vieroituksen ja noin 15 vuoden käyttö päättyi. Viikolla kävin siis päivystyksessä, rytmihäiriöiden vuoksi, joita oli ollut noin kolme viikkoa. Ja hyvinhän nuo sytkyttelyt näkyivät filmillä ja kuuluivat kuulemma stetoskoopissa myös. Rytmihäiriöitä tuottava lääke laitettiin jälleen pannaan, onneksi. Sen verran paska olo, oli sen ansiosta.

No, päivystävä lääkäri lyhyesti vain ilmoitti, että haastetta on, kun kaikki neuropaattiseen kipuun, edes jotenkin sopivat lääkeryhmät ja lääkkeet on käyty läpi (aiemmin todettu myös sama). Joten paluu vanhaa, toimivaan lääkkeeseen on ilmeisesti edessä. Eli ainoa toimiva, isolla T:llä, on opioidi. Kokeillaan nyt sitä jälleen, mutta pienellä annoksella ja kuukauden – parin päästä katsotaan tilanne. Ei hyvä! Mutta kipua parempi on se, että näin pääsen sumpikeittoon, sinne mehtään.

Kyllä siinä psyyke ja penaali voi lupsakasti, kun seurailee sumppiveden pulputtelua, pannussa. Eikä siinä haittaa, vaikka korppi roklottelee yläpuolella, kettu puikkelehtii männikössä ja repusta voi kaivaa, sopivaa suolaista ja siihen pikku makeeta perään, sumppi siinä sammalla hörästessä.