VäLiInPuToAjaN vÄlIaIkAtIeToJa

Eihän Villekään välittänyt, vaikka väliaikaiset välihousut jäivät väliaikaisen välioven väliin!

Sivun otsikko, VäLiInPuToAjaN vÄlIaIkAtIeToJa kuvaa iatrogeenisen riippuvuusongelman hoidon puutetta sekä toistuvaa väliinputoamista, hoitojärjestelmän rattaissa. Otsikko on haasteellista lukea, kuten on myös hoidon saaminen, iatrogeeniseen riippuvuusongelmaan.

Niinpä! Mutta välittääkö järjestelmä, kun potilas toistuvasti on väliinputoaja? Viimeviikolla sain vaihteeksi kokea, kuinka edelleenkään hoitosuunnitelmaa ei tehty, vaikka kaksi päivää jo luulin, että nyt. Nyt vihdoinkin! Mutta ei! Se, että toisessa kohdin mennään eteenpäin, niin toisessa kohdin peruutetaan. Lopputuleman ollessa sama, kun ennen muutosta. Vatkataan ja veivataan, sotketaan ja sählätään!

Oma tilanteeni ei varmasti ole haasteellisin, sillä monet potilaat painivat huomattavasti suurempien haasteiden kanssa, suhteessa iatrogeeninen lääkeopioidiriippuvuus. Järjestelmä menee juuri siitä yli, mistä aita on matalin. Jos potilaan saa viikoksi pois "silmistä", niin se on hyvä. Pitkään juoksuun järjestelmä ei vastaa, ei sitten millään. Vaikka se olisi kaikkien etu. Potilaan, hyvinvointialueen, lääkärin, resurssien ja myös potilaan läheisten.

Kieltämättä, enenevässä määrin, ole pohtinut, onko tässä iatrogeenisen ongelman esiin nostamisessa mitään järkeä? Sillä tässä saa kyllä takoa päätään seinään!

Mutta onneksi jääräpäisyys on kiinteä ominaisuuteni. Sen voimalla aamulla suuntaan kohti uusia haasteita. En ainoastaan itseni vuoksi, vaan myös niiden tuhansien ja taas tuhansien väliinputoajien puolesta, jotka kiertävät järjestelmässä kehää, palaten aina lähtöpisteeseen, aloittamaan uuden kierroksen.