Hermoston adaptaatiosta iatrogeenisessa lääkeopioidiriippuvuudessa

Iatrogeenisessa lääkeopioidiriippuvuudessa tapahtuvat hermoston muutokset, vaikuttavat toleranssin ja vieroitusoireiden syntyyn. Iatrogeenisessa lääkeopioidiriippuvuudessa ei kyse ole yksittäisistä solutason / reseptorien muutoksista, sillä koko hermoston mahdollisuus käsitellä muutoksia ja pysyä homeostaasissa, on häiriintynyt.

Tämä mitä luet, on maallikon pohdintaa, joka kumpuaa muutamasta subjektiivisesta vieroituskokemuksesta sekä syvästä kiinnostuksesta biologiaa kohtaan. Älä tee itsenäisiä säätöjä vieroitusohjelmaasi, vaan keskustele aina hoitavan ja asiantuntevan lääkärin kanssa, vieroituksestasi!

Seuraavat prosessit ovat ilmeisen vahvasti mukana vaikuttamassa:

• Ihmisen monimuotoinen hermosto on muovautuva (plastinen). Pitkäaikainen opioidin lääkekäyttö saa hermosolut sopeutumaan "väärään" homeostaasiin. Hermosto tekee kaikkensa, jotta homeostaasi, eli tasapainotila säilyisi, mutta ulkoisen opioidin vaikutuksesta, tasapainotilan pysyminen on mahdotonta. Hermosto tekee kuitenkin kaikkensa, vastatakseen tähän ulkopuoliseen muuttujaan ja lisää tehoa viestikanavissa. Kun opioidipommitus ulkopuolelta loppuu, tapahtuneet sopeumat eivät muutu heti, vaikka ulkopuolinen muuttuja (opioidi) vaimenee. Fysiologia tarvitsee pitkän aikaa kehon palauttamiseen, ns. normaaliin homeostaasiin.

• Yksi hermostollinen muutos iatrogeenisessa riippuvuudessa on hyperalgesia (OIH = opioidi indusoitu hyperalgesia). Eli, suurilla pitkäkestoisilla opioidilääkeannoksilla ilmenevä kipuherkkyys (hyperalgesia). Hermosto on muuttunut opioidin vaikutuksesta, herkemmäksi kivulle. Tämä ei ole automaatio ja kiveen hakattu ilmiö kaikilla, mutta ilmeisen usein potilailla tavattu oire. Hyperalgesiassa hermosto käy ylikierroksilla, jatkuvan opioidilääkkeen seurauksena. Tätä ilmiötä pidetään monesti kivun pahenemisena. Mutta kyse on opioidilääkkeen aiheuttama muutos kivunkäsittely järjestelmässä.

• Ulkoisen opioidin seurauksena kehon oma kivunhallinta järjestelmä on "pakkolomalla", koska reseptorit saavat toistuvasti ulkoa tulevaa opioidia. Näin ollen kehon oma endorfiini (kehon luonnollinen opiaatti - hyvän olon välittäjäaine) ja enkefaliini (kivun kokemuksen säätelijä) tuotanto on minimissään. Mikäli kehon ulkoista opioidiannosta "ruuvataan" tässä vaiheessa pienemmälle, seurauksena saattaa tulla rytinällä vieroitusoireita, kehon oman hermojärjestelmän ollessa vielä "pakkolomalla", ulkoisen opioiditulvan seurauksena.

• Autonominen hermosto vaikuttaa laajasti ihmisen hermostossa, Lämmönsäätely, sydän ja ruoansulatus ovat sen keskeisiä vaikutusalueita. Tämä vuoksi vieroitusoireet ovat iatrogeenisessa lääkeopioidiriippuvuudessa, monimuotoisia fyysisiä reaktioita. Näitä ovat mm. kylmä-kuuma aallot, rytmihäiriöt ja vatsan oireet, tiltit, brain zapit, jne, jne. Ulkopuolisen opioidin seurauksena, oma hermojärjestelmä ei kykene toimimaan, ilman ulkoista opioidilääkettä. Tästä puhun eri yhteyksissä, TILT -käsittellä.

• Iatrogeenista lääkeopioidiriippuvuutta voi kuvata symbolisesti niin, että yksilön kehon käynnissä pysyminen, on sitoutunut ulkoisen opioidin toistuvaan saamiseen. Tästä vallitsevasta tilasta "irtiotto" vaatii, biologista sopeutumista niin, että kehon järjestelmät alkavat jälleen toimimaan normaalisti, ilman ulkoista opioidikävelykeppiä. Kehon on myös sopeuduttava tuottamaan kehon omaa energiaa lisääntyvässä määrin, koska ulkoinen, koteloa pitkään liikkeellä pitänyt muuttuja (opioidi), vähenee. Hitaasti kiiruhtaen myös autonominen hermosto palaa tasapainotilaan, eikä aiheuta vieroitusoire shokkia, rytmihäiriöineen ja Brain Zap:eineen (brain zap = aivosähköisku).