Selkäydinstimulaattori
Selkäydinstimulaatio on fyysinen hoitomuoto, joka keskittyy suoraan hermoston kipusignaalien katkaisemiseen sähköimpulssien avulla. Neuropaattisessa kivussa käytetään pääasiassa selkäydinstimulaatiota (SCS). Uudempina "kehitysversioina" on myös saatavilla ns. korkeataajuus-stimulaattoreita, jossa parestesia ei ole "tehon" noston haittavaikutus.
Vaikutusmekanismi ja teho
Neurostimulaattorin vaikutus perustuu siihen, että laite lähettää heikkoja sähköimpulsseja, jotka "häiritsevät" tai peittävät kipuviestit ennen kuin ne ehtivät aivoihin.
- Kivun lievittyminen: Tutkimusten mukaan noin 50–70 % potilaista saavuttaa merkittävän (vähintään 50 %) kivunlievityksen selkäydinstimulaatiolla.
- Porttikontrolliteoria: Perinteinen stimulaatio aktivoi tuntohermosäikeitä (Aβ-säikeet), mikä estää kipusignaalien (C-säikeet) etenemisen selkäytimen takasarvessa.
- Hermoston rauhoittaminen: Modernit stimulaatiomuodot voivat vähentää hermoston yliherkkyyttä ja muuttaa välittäjäaineiden, kuten GABA:n ja serotoniinin, tasapainoa selkäytimessä.
Milloin neurostimulaattoria harkitaan?
Neurostimulaattori on yleensä "viimeinen oljenkorsi", jota harkitaan, kun:
- Kipu on vaikeaa, pitkäaikaista ja selkeästi neuropaattista.
- Lääkehoidot (kuten gabapentinoidit tai trisykliset masennuslääkkeet) eivät ole auttaneet tai aiheuttavat liikaa sivuvaikutuksia.
- Potilas on läpikäynyt leikkausarvioinnin, eikä syyn mukaista kirurgiaa ole mahdollista tehdä, tai uutta tarvetta leikkaushoitoon ei ole.
Hoidon soveltuvuus varmistetaan aina koestimulaatiolla, jossa elektrodit asennetaan paikallispuudutuksessa, noin viikon ajaksi Pysyvä laite asennetaan vain, jos koekäyttö vähentää kipua vähintään 50 %. LÄHDE: Pohjois-Savon hyvinvointialue / KYS.