Iatrogeeninen lääkeopioidivieroitus on kumppanuutta

Iatrogeenisen lääkeopioidiriippuvuuden purkaminen ei ole yksilösuoritus. Jotta henkilön, jolla on neuropaattinen kipu ja jolle fyysinen riippuvuus opioidiin on kehittynyt, elämänlaatu pysyy vieroituksen aikana hyvänä, on hoitoon integroitava kivunhoito ja vieroitus. Oma osansa on myös multimodaalisella kivunhallinnalla. Ohjelman on siksi oltava henkilökohtainen, koska henkilöt tulevat opioidin purkuun eri lähtöasetelmasta. Ohjelmassa on myös huomioitava ne muuttujat, jotka punnitsevat opioidin hyödyt ja haitat. On varmasti tilanteita, ei syöpäkivussa, että opioidin jatkamiselle kohtuullisella annoksella on vahvat perusteet. Lähtöasetelmana automaatio, että opioidi on pakko purkaa pois, ei ole kumppanuuden muuttuja.

Kyse on siis projektista, jossa lääkäri/t ovat henkilön kanssa rakentamassa yhdessä, henkilökohtaista vieroitusohjelmaa, jossa rationaalisesti punnitaan kokonaisuuden kaikki muuttujat. Varovainen arvioni on, että monet lääkärit vierastavat kumppanuus ajatusta, siinä pelossa, että heidän arvovalta joutuu kyseenalaiseksi. Mutta siitähän kumppanuudessa ei ole kyse. Kumppanuus on luottamusta, puolin ja toisin. Siinä ei arvovalta ole koetuksella. Lääkäri on asiantuntija lääkkeiden ja hoidon suhteen. Henkilö puolestaan neuropaattisen kivun ja vieroitusoireiden osalta. Kuuntelua, sitä se on, suuntaan jos toiseen.