Iatrogeenisesta lääkeopioidiriippuvuudesta 

Jo vain silviisii! Eipä ole aikoihin reseptiä uusinnassa plokattu, mutta sitten se jälleen tapahtuu. Luulin, että sellaiset ammattilaiset, jotka eivät osaa katsoa kokonaisuutta, ovat historiaa. Mutta ei se niin ole! Siis lääke, jolla plokataan neuropaattista kipua ja pidetään iatrogeenisen lääkeriippuvuuden vieroitusoireita kurissa, jätetään...

Mikäli potilas saa kouraansa pelkästään opioidireseptin, eikä kivunhoitoon liity mitään muuta, niin fyysinen riippuvuus on lähes varma. No, toki lääkkeen käyttöaika ja monet muuttujat vaikuttavat myös, joten mustavalkoinen automaatio riippuvuus ei arvatenkaan ole. Mutta jos tärppää, niin iatrogeeninen lääkeopioidiriippuvuus, on fyysisenä...

Sama aine – opioidi. Lääkkeen haittavaikutukset samat! Vieroitusoireet samat! Molemmat riippuvaisia samasta aineesta. Kummankaan kotelo ei tiedä, miksi opioidia otetaan. Vai tietääkö kotelo, että nyt on päihdekäyttö meneillään ja nyt lääkekäyttö meneillään? Toinen, saa ehkä hoitoa, toinen, ei varmasti saa hoitoa.

Olen 100% varma, että yksikään lääkäri ei ole tahallisesti aiheuttanut, iatrogeenista ongelmaa potilaalle. Silti riippuvuustila, joka pitkästä opioidilääkityksestä syntyy, on viheliäinen matkakumppani, potilaalle. Viheliäinen osin siksi, että kysyipä apua mistä hyvänsä, niin kädet nousevat pystyyn. Kysy tuolta tai tuolta, ei kuulu meidän...